Kirjoittanut Markkanen
- 26-05-2026Suursodan uhka kasvaa: Jännitteet pahemmat kuin 1914
Luottamus liittosuhteiden pysyvyyteen horjui myös ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä.
Nykyhetkessä ja ensimmäistä maailmansotaa edeltäneessä ajassa on nimekkään norjalaisen historiantutkijan, professori Odd Arne Westadin mielestä useita yhteisiä piirteitä. Kolme niistä on erityisen silmiinpistäviä, hän sanoo ranskalaislehti l'Expressille.
– Niistä ensimmäinen lienee kaikille ilmeinen: elämme moninapaisessa maailmassa. Emme ole palaamassa kylmän sodan kaksinapaisuuteen emmekä vuoden 1991 jälkeen koettuun Yhdysvaltojen yksinomaiseen ylivalta-asemaan. Tällaista moninapaisuutta kukaan meistä ei ole oikeasti elinaikanaan kokenut. Lähimmän vastaavuuden löytämiseksi on palattava 1800-luvun lopulle ja 1900-luvun alkuun, amerikkalaisen Yalen huippuyliopiston historian ja kansainvälisten suhteiden professorina toimiva Westad toteaa.
Toinen leimallinen yhtäläisyys on hänen mukaansa siinä, että kaikki suurvallat kilpailevat pääasiassa saman talousjärjestelmän sisällä, kun taas kylmän sodan aikana Neuvostoliiton johtama leiri pyrki tuhoamaan globaalisti koko kapitalistisen järjestelmän ja korvaamaan se jollain täysin muulla. Tämäkin muistuttaa sata vuotta sitten vallinnutta asetelmaa.
– Valitettavasti näen monia yhtäläisyyksiä myös nykyisten alueellisten sotien ja ensimmäistä maailmansotaa edeltäneiden konfliktien välillä. Nykyajan sodat muistuttavat minua olemukseltaan silloisista jännitteistä, jolloin monet myös kuvittelivat konfliktien pysyvän hallittuina ja rajoittuvan niille alueille, joilla ne olivat alkaneet – Balkanille tai muualle, hän jatkaa.
Kun todellinen maailmanlaajuinen kriisi sitten kesällä 1914 – vastoin useimpia odotuksia – puhkesi, alueellisia konflikteja ei enää kyetty pitämään erillään toisistaan.
– Ne kaikki yhtyivät yhdeksi helvetiksi, joka laukaisi maailmansodan, hän kiteyttää.
Seuraavat Sarajevon laukaukset
Opiskelija Gavrilo Principin 28. kesäkuuta 1914 toteuttama Itävalta-Unkarin arkkiherttua Franz Ferdinandin murha – kuuluisat Sarajevon laukaukset – riittivät kärjistämään silloiset jännitteet maailmansodaksi.
– Suurvaltojen keskinäiset jännitteet ovat tällä hetkellä rakenteellisesti paljon pahempia kuin keväällä 1914. Jos johtajat eivät kyenneet silloin hallitsemaan Sarajevon salamurhan kaltaista odottamatonta tapahtumaa, uskon, että me olemme nykyään monin tavoin vielä huonommin valmistautuneita vastaavaan kriisiin, Westad sanoo.
– Yksi ilmeisimmistä yhtäläisyyksistä 1900-luvun alun ja nykyhetken välillä on mielestäni terrorismin yleisyys. Terroristit murhasivat vuosina 1900–1914 enemmän valtiojohtajia kuin minään muun aikana historiassa. Uhka tuli tuolloin lukuisten erilaisten, omaa agendaansa ajaneiden ryhmien tahoilta – äärinationalisteilta, uskonnollisilta fanaatikoilta, poliittisilta radikaaleilta. Tämäkin muistuttaa nykyaikaa, jota leimaa hyvin erilaisista ryhmistä kumpuavan poliittisen väkivallan lisääntyminen, hän toteaa.
– Vuonna 1914 ongelmana ei ollut niinkään liittoumien olemassaolo vaan se, että johtajat alkoivat epäillä niiden tehokkuutta. Suuri osa kesällä 1914 otetuista riskeistä – erityisesti saksalaisella puolella – liittyi ajatukseen, että aiempien diplomaattisten ja poliittisten signaalien perusteella liittoumat eivät ehkä enää olleetkaan yhtä vahvoja kuin aiemmin. Niillä ei ollut enää entistä pelotevaikutusta. Vuonna 1914 se rohkaisi riskinottoon, hän painottaa.
Hän muistuttaa Britannian – 1800-luvun johtavan suurvallan – tehneen 1900-luvun ensimmäisinä vuosina sarjan dramaattisia virheitä käyttäessään suuren osan resursseistaan buurisodan ja muiden siirtomaasotien kaltaisiin toisarvoisiin konflikteihin kaukana Euroopasta.
– Se ei todellakaan vahvistanut Britannian valta-asemaa. Ja nyt Yhdysvallat on tietyllä tavalla toistamassa samaa virhettä, hän varoittaa.
LÄHDE: Verkkouutiset.fi/Heikki Hakala 26.05.2026
Ei hyvältä näytä! Markkanen
Luottamus liittosuhteiden pysyvyyteen horjui myös ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä.
Nykyhetkessä ja ensimmäistä maailmansotaa edeltäneessä ajassa on nimekkään norjalaisen historiantutkijan, professori Odd Arne Westadin mielestä useita yhteisiä piirteitä. Kolme niistä on erityisen silmiinpistäviä, hän sanoo ranskalaislehti l'Expressille.
– Niistä ensimmäinen lienee kaikille ilmeinen: elämme moninapaisessa maailmassa. Emme ole palaamassa kylmän sodan kaksinapaisuuteen emmekä vuoden 1991 jälkeen koettuun Yhdysvaltojen yksinomaiseen ylivalta-asemaan. Tällaista moninapaisuutta kukaan meistä ei ole oikeasti elinaikanaan kokenut. Lähimmän vastaavuuden löytämiseksi on palattava 1800-luvun lopulle ja 1900-luvun alkuun, amerikkalaisen Yalen huippuyliopiston historian ja kansainvälisten suhteiden professorina toimiva Westad toteaa.
Toinen leimallinen yhtäläisyys on hänen mukaansa siinä, että kaikki suurvallat kilpailevat pääasiassa saman talousjärjestelmän sisällä, kun taas kylmän sodan aikana Neuvostoliiton johtama leiri pyrki tuhoamaan globaalisti koko kapitalistisen järjestelmän ja korvaamaan se jollain täysin muulla. Tämäkin muistuttaa sata vuotta sitten vallinnutta asetelmaa.
– Valitettavasti näen monia yhtäläisyyksiä myös nykyisten alueellisten sotien ja ensimmäistä maailmansotaa edeltäneiden konfliktien välillä. Nykyajan sodat muistuttavat minua olemukseltaan silloisista jännitteistä, jolloin monet myös kuvittelivat konfliktien pysyvän hallittuina ja rajoittuvan niille alueille, joilla ne olivat alkaneet – Balkanille tai muualle, hän jatkaa.
Kun todellinen maailmanlaajuinen kriisi sitten kesällä 1914 – vastoin useimpia odotuksia – puhkesi, alueellisia konflikteja ei enää kyetty pitämään erillään toisistaan.
– Ne kaikki yhtyivät yhdeksi helvetiksi, joka laukaisi maailmansodan, hän kiteyttää.
Seuraavat Sarajevon laukaukset
Opiskelija Gavrilo Principin 28. kesäkuuta 1914 toteuttama Itävalta-Unkarin arkkiherttua Franz Ferdinandin murha – kuuluisat Sarajevon laukaukset – riittivät kärjistämään silloiset jännitteet maailmansodaksi.
– Suurvaltojen keskinäiset jännitteet ovat tällä hetkellä rakenteellisesti paljon pahempia kuin keväällä 1914. Jos johtajat eivät kyenneet silloin hallitsemaan Sarajevon salamurhan kaltaista odottamatonta tapahtumaa, uskon, että me olemme nykyään monin tavoin vielä huonommin valmistautuneita vastaavaan kriisiin, Westad sanoo.
– Yksi ilmeisimmistä yhtäläisyyksistä 1900-luvun alun ja nykyhetken välillä on mielestäni terrorismin yleisyys. Terroristit murhasivat vuosina 1900–1914 enemmän valtiojohtajia kuin minään muun aikana historiassa. Uhka tuli tuolloin lukuisten erilaisten, omaa agendaansa ajaneiden ryhmien tahoilta – äärinationalisteilta, uskonnollisilta fanaatikoilta, poliittisilta radikaaleilta. Tämäkin muistuttaa nykyaikaa, jota leimaa hyvin erilaisista ryhmistä kumpuavan poliittisen väkivallan lisääntyminen, hän toteaa.
– Vuonna 1914 ongelmana ei ollut niinkään liittoumien olemassaolo vaan se, että johtajat alkoivat epäillä niiden tehokkuutta. Suuri osa kesällä 1914 otetuista riskeistä – erityisesti saksalaisella puolella – liittyi ajatukseen, että aiempien diplomaattisten ja poliittisten signaalien perusteella liittoumat eivät ehkä enää olleetkaan yhtä vahvoja kuin aiemmin. Niillä ei ollut enää entistä pelotevaikutusta. Vuonna 1914 se rohkaisi riskinottoon, hän painottaa.
Hän muistuttaa Britannian – 1800-luvun johtavan suurvallan – tehneen 1900-luvun ensimmäisinä vuosina sarjan dramaattisia virheitä käyttäessään suuren osan resursseistaan buurisodan ja muiden siirtomaasotien kaltaisiin toisarvoisiin konflikteihin kaukana Euroopasta.
– Se ei todellakaan vahvistanut Britannian valta-asemaa. Ja nyt Yhdysvallat on tietyllä tavalla toistamassa samaa virhettä, hän varoittaa.
LÄHDE: Verkkouutiset.fi/Heikki Hakala 26.05.2026
Ei hyvältä näytä! Markkanen